lauantaina, elokuuta 3

vihaan sitä tunnetta


kun paniikkikohtaus koputtelee takaraivossa
kun tunnet hengityksen muuttuvan vaikeammaksi
kun kuulet pulssin korvissa ja päässä humisee
kun tuntuu että jalat pettää alta ja täytyy päästä pois

vihaan sitä tunnetta kun vieressä makaa poika
etkä osaa kertoa miltä sinusta tuntuu
etkä voisi jos osaisitkin 
etkä siksi saa näyttää tunteitasi
sillä se johtaisi pelkkään riitaan
siitä kuinka olen niin vaikea

siksi täytyy yrittää hyperventiloida äänettä
ja itkeä äänettä
olla tärisemättä
olla olematta olemassa

kaikki tulee takaisin
aina

lauantaina, kesäkuuta 15

i'm still here


mulla on aivan selvästi selluliittiä reisissä
mä en osaa enää laihduttaa 
mä olen iso ja lihava
silti mulla on poikaystävä 
ja silti mä katson jatkuvasti muiden perään
ajatteleminen ei vielä ole niin syntistä
muttakun teen sitä koko ajan
haluaisin vain kokeilla vierasta sänkyä
enkä edes tiedä miksi
koska en tahtoisi ainakaan satuttaa
mutta ehkä siitä ei tarvitse olla huolissaan
kuka minut muu muka huolisi