taivaalta sataa kiviä eikä sateenvarjosta ole apua

lasken sydämen lyöntejä ranteestani enkä kuuntele

hakkaa kuin olisin paniikissa

mutta kaikki on hyvin, itkettää vaan kun en ymmärrä

huomaan kuinka tärkeä päästäinen on minulle

ja päätän että pystyn unohtamaan sen yhden täydellisesti

harakka itkee mulle miksen voi sille ikinä kertoa mitään

minä käsken sen olla hiljaa koska nyt ollaan tasoissa

en aio näyttää sinulle että kaipaan

sinä saat vihata minua jos tahdot

kyllä minä osaan tätä peliä pelata

en tule kotiovellesi itkemään

niin kuin joskus olisin tehnyt

 äiti;

en minä ole laiska niin kuin sanot

olen vain heikko ja peloissani

ja kaipaisin jotakuta joka kertoo ettei mitään pahaa tapahdu

tammikuu on valunut ajattomasti

kirjoitan kolmatta kertaa vuorokauden sisään

mutta minä tunnen, minä tunnen taas

jotain muuta kuin tyhjyyttä tai vihaa

ja miten ikävä minulla on tätä ollut

nauran itsekseni ilman syytä

ja hymyilen vain koska tuntuu siltä 

se hämmentää minut

mitä jos kaikki päivät olisivat tälläisiä? 

on niin vapauttavaa olla kevein mielin 

rakastua typerään asiaan

murehtia kuinka saavuttamattomissa se on

murehtiessaankin silti olla suunnattoman iloinen

jos tämä jatkuisi pitkään, ehkä se olisi onnellisuutta

tahdon nauttia tästä hetkestä

juuri nyt minä en jaksa tahdo olla vihainen kellekkään 

tai millekkään, edes itselleni

sinuakaan en murehdi 

vääränlaista huomiota

41,3kg

lämpöä tai ehkä sittenkin kuumetta

nälkä mutta oksettaa

ja olisi helpompaa jos edes kertoisit

että miksi vihaat minua niin

enkä pidä siitä että katoat 

mistä edes tiedän hengitätkö enään

sitten samalla kun minä en ole olemassa

kaikki muut tuijottaa

aivan kuin ne sittenkin tietäisi

mutta ethän sinä voisi niin tehdä, ethän?

ja miksi nolla taipuu monikkoon samalla kun yksi on vain yksi

anteeksi

en ole kirjoittanut mitään yli viikkoon

mutta ei ole mitään uutta, ei mitään kirjoitettavaa

painan yhä ne iänikuiset 41,5 minne nousin joulun jälkeen

päivät on sitä samaa puuroa mitä ennenkin 

avioerokaan ei tunnu missään koska keskityn vain itseeni

syön liikaa ja sitten jumppaan itseni saunassa pyörryksiin

tänään äiti tuli huoneeseeni kun minä itkin

niin, olen taas oppinut itkemään, valitettavasti

mutta se esitti ettei huomannut 

minä olen hukassa

minä en tiedä mitään

muuta kuin etten ole tarpeeksi

olen mitätön

juuri niin kuin sinä sanoit 

ei minulla ole edes päämäärää

muuta kuin haihtua pois

taso kaksitoista ja vain kahdeksan pistettä

ehkä minusta tulee pian parempi