ja tyttö on romuna

Minä hengitän, olen silloin kai elossa?

Mutta en tahtoisi olla, koska tuntuu että mä vain satutan sua.

Olemalla minä, vaikka sä näetkin mut väärin.

Niin väärin.

Kyllä mä tiedän miltä se tuntuu.

Paremmin kuin uskotkaan.

Koska sä teet sen saman mulle. 

If I hurt you then I hate myself
Don't want to hate myself, don't want to hurt you
Why do you chew your pain?
If you only know how much I love you, love you 

don't you ever ever feel

41,7

tuntuu jotenkin turvallisemmalta 

mutta enemmän eksyneeltä

tosin en usko pysyväni täällä kauaa

sillä pian putoan taas ylöspäin

tänään kun piirtelin punaisia viivoja käsivarteeni

ja liimasin laastarin peittämään jälkiä 

mulla oli jo tekosyy mielessäni

vaikka normaaliahan tämä on

kaikkihan tätä tekee, eikös?

jumissa

nyt kun bmi:ni on 16.2 onko se suuri vai pieni

välimuotoa ei ole, kaikki on joko suurta tai pientä, ei ole keskikokoista

mietin, että vuosi sitten kun bmi:ni oli 20.0, olisiko se silloin ollut unelma

ehkä, löysin viime kesältä muistiinpanoja joissa kaukainen haave oli bmi 16.0 

ja kuvittelin etten ikinä pääsisi sinne, ja se tuntui siltä vihoviimeiseltä ja täydelliseltä

mutta me kaikki tiedetään, mikään ei ikinä riitä

ja jos nyt joku jolla on bmi vaikka 16.7 tulisi minun luokseni

ajattelisin luultavasti että miten se voi olla niin pieni 

koska tiedättehän, että aina se mikä on omaa on liian suurta

ja muut on kadehdittavia?

mutta niin, harmittaa että olen lihonnut

 se 15.9 näytti ja kuulosti niin paljon paremmalta

se kuulosti omanakin siedettävältä

en tiedä mihin aion vetää rajan 

tuntuu ettei mikään tuleva eikä mennyt ole sopiva

mikä on teistä oikeasti pientä?