tiistaina, toukokuuta 31

rukoilen jaksamista


lantioluuhun kaiverrettuna sana rikki, olen hajalla 
broken
ja niin äärettömän väsynyt 
exhausted
jaksa enään pari päivää, kiltti 
still trying to carry on
huominenkin on niin pitkä päivä 


voi olla, että joudun tekemään uuden blogiin
tai laittaa vain kutsuttujen luettavaksi...tai jotain
olo ei ole enään kovin turvallinen täällä
asioita on sattunut

keskiviikkona, toukokuuta 25

mitä mä olen sitten kun kaikki lähtee?


mä olen istunut yksin laiturilla tuulessa ja auringossa
paksun vaatevuoren alla
miettinyt uskallanko olla bikineissä 
no enhän mä


en ole uhrannut pariin viikkoon ajatuskaan itseeni
ehkä se oli virhe, ylitin taas 41 
pääsin kyllä jo pois sieltä
mutta niin ei saisi käydä
olen ajatellut vain päästäistä
tai oikeastaan en sitä, vaan sen asioita
yrittänyt ratkoa jonkun muun ongelmia pääni kipeäksi
ja mitä mä siitä sain? 
miljoona silmäparia tuijottamassa 



olisi huojentavaa jos joku huolehtisi välillä minusta 
kellään ei ole ikinä aikaa tai sitten jaksamista 
jäljellä on pari viikkoa ja sitten mun täytyy kohdata se ihminen
joka jätti mut silloin kun asiat oli kaikista pimeimmin
mutta sitä ennen se oli ainut joka vaivautui välittämään
vaikken sitä osannut arvostaa
pelottaasiltienosaaenääpuhuasillevaikkahaluanniinkovinettäsemutnostaisi

perjantaina, toukokuuta 13

will I ever be happy?


40.5
ei, sittenkin 40.4
ei tunnu missään, miltään



joskus kun vilkaisen sekunnin sadasosan verran peiliin
saatan nähdä välähdyksen siitä toisesta todellisuudesta
mutta yhtään pidempi vilkaisu niin huomaan kuvitelleeni
olisipa helppo tie, tie joka ei polttaisi minua loppuun
naamani iho on aivan liian kuiva
tuntuu kuin se pian rapisisi palasina pois 
se on minun naamioni, älä petä
raavin pian kurkkuni verille, tuokaa joku lääkettä


maanantaina, toukokuuta 9

mä tahtoisin nostaa sut seisomaan

mun sydän jättää lyönnin välistä kun luen sun nimesi
kun nään sut kaukana minusta mutta liian lähellä
kun tulet vastaan en hengitä, älä huomaa minua
kiltti, älä
miten se voisi olla huomaamatta
kun olemuksenikin on turvonnut
ja sen silmät nauraa ivallisesti 
en mä tahtoisi muuta kuin rauhaa
ja kaiken sen entisen takaisin

ihmisten arvosteleminen on väärin
mutta niiden tekoja ja käytöstä saa arvostella
kysy; mitä sellaista mä tein?
voi olla, että silloin saat vastauksen
ellet sitten itse jo sitä keksinyt

pian täytän vuosia
ja sitten häpeän taas mihin käytinkään yhden 
pelastakaa joku minut tästä oravanpyörästä
turhasta jatkumosta