tiistaina, maaliskuuta 1

jumissa

nyt kun bmi:ni on 16.2 onko se suuri vai pieni
välimuotoa ei ole, kaikki on joko suurta tai pientä, ei ole keskikokoista
mietin, että vuosi sitten kun bmi:ni oli 20.0, olisiko se silloin ollut unelma
ehkä, löysin viime kesältä muistiinpanoja joissa kaukainen haave oli bmi 16.0 
ja kuvittelin etten ikinä pääsisi sinne, ja se tuntui siltä vihoviimeiseltä ja täydelliseltä
mutta me kaikki tiedetään, mikään ei ikinä riitä
ja jos nyt joku jolla on bmi vaikka 16.7 tulisi minun luokseni
ajattelisin luultavasti että miten se voi olla niin pieni 
koska tiedättehän, että aina se mikä on omaa on liian suurta
ja muut on kadehdittavia?

mutta niin, harmittaa että olen lihonnut
 se 15.9 näytti ja kuulosti niin paljon paremmalta
se kuulosti omanakin siedettävältä
en tiedä mihin aion vetää rajan 
tuntuu ettei mikään tuleva eikä mennyt ole sopiva

mikä on teistä oikeasti pientä?

sunnuntaina, helmikuuta 13

tältäkö tuntuu kun vedetään matto jalkojen alta

minä luotin sinä et
ja se sattuu kun viimeinkin ymmärrän
kun avaan silmäni enkä pidä sinua enään pyhänä
kun huomaan että sinä oletkin ollut valetta

sitten minä lihon surustani
se kasvattaa minua monta sataa grammaa lisää
nyt en enää tiedä miten päin olisin
minne päin menisin tai mitä ajattelisin
enkä voi edes kysyä tietä sinulta
mistä tiedän jos olet minua joskus harhaan opastanut?