Mä en ole kirjoittanut tänne yli kuukauteen.
Musta ei ole tuntunut siltä, mä en ole halunnut kirjoittaa koska olen vain epäonnistunut.
Tahtoisin luoda ihmisille vain ja ainoastaan kauniita kuvia itsestäni mutta en silti tahdo
valehdella. Joten tulen esiin piilostani, tunnustan että tänään aamupainoni oli 41,9kg vaikka se kävi jokin aika sitten luvuissa 40,9kg. Säälittävää, kyllä. Joulutavoitteeseen oli enää kilo ja mä pilasin kaiken.
Tahtoisin myös kirjoittaa kauniita asioita.
Tahtoisin että maailmani olisi kaunis ja ihailtava, kadehdittava.
Mutta se ei ole ja mä vain yritän luoda jotain kaunista.
En yritä kuitenkaan tarpeeksi, mä tiedän ja pyydän anteeksi.
Jos en kävisi töissä, olisi niin paljon helpompi olla syömättä ja uupua rauhassa.
Mutta kun on töissä, ei voi vaipua oman päänsä sisään ja unelmoida kaikesta mitä voisi vielä joskus olla.
Pakko keskittyä, pakko.
En minä tiedä. Tahdon tehdä kaiken täydellisesti enkä tiedä mikä on tärkeintä.
Tahdon olla täydellinen koulussa, saada pelkkiä hyviä numeroita, tahdon olla samaan aikaan täydellinen töissä.
Ja tahdon että olemassaoloni olisi täydellinen, että kaikki tytöt vihaisivat minua vain siksi koska tietäisivät etteivät itse pystyisi siihen mihin minä pystyn.
Mutta ne työt, mä tarvitsen rahaa.
Kadotan taas ajatusteni punaisen langan ja toistan samoja asioita.
Ranneke jonka joskus itselleni solmin on käynyt liian löysäksi, kun vain muistaisin milloin sen solmin.
Oliko se kevät, kesä vai syksy?
