Sormeni ovat kylmästä halvaantuneet mutta en sano sanaakaan,
kuuntelen vain kun M jatkaa loputonta puhettaan ja tuijotan hänen sormiensa välissä palavaa tupakkaa.
Ainut syy miksen sano kaipaavani lämpöä,
on se että toivon M:n ottavan puheeksi sen yhden asian mitä kukaan ei tahdo sanoa ääneen.
Miksi kaikki tahtoo vain teeskennellä että kaikki on hyvin?
Että elämä on okei eikä mitään pahaa meidän ympärillä tapahdu.
Mä pelkään kuollakseni että tätä menoa on myöhäistä tehdä mitään,
joku meistä väsyy teeskentelyyn ja luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti