minä makaan sängyssä eikä uni tule
mietin liikaa
vahingonilo melkein saa minut nauramaan
en tiedä miksi olen ilkeä sinulle
mutta se miten melkein rukoilet itsellesi
se miten reitesi kohtaavat vaikka sitä peittelet
mutta sinua minä odotan ja ikävöin
vaikka itselleni vannoin etten koskaan
minulla vaan olisi liikaa kerrottavaa
ja tiedän että sinä ainoana kaikista
ymmärrät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti