en ole kirjoittanut mitään yli viikkoon
mutta ei ole mitään uutta, ei mitään kirjoitettavaa
painan yhä ne iänikuiset 41,5 minne nousin joulun jälkeen
päivät on sitä samaa puuroa mitä ennenkin
avioerokaan ei tunnu missään koska keskityn vain itseeni
syön liikaa ja sitten jumppaan itseni saunassa pyörryksiin
tänään äiti tuli huoneeseeni kun minä itkin
niin, olen taas oppinut itkemään, valitettavasti
mutta se esitti ettei huomannut
tärkeintä ei ole se, miten usein kirjoitat, vaan se mitä kirjoitat. Voimia ja iso hali sinulle ♥
VastaaPoista