perjantaina, tammikuuta 28

taivaalta sataa kiviä eikä sateenvarjosta ole apua


lasken sydämen lyöntejä ranteestani enkä kuuntele
hakkaa kuin olisin paniikissa
mutta kaikki on hyvin, itkettää vaan kun en ymmärrä

huomaan kuinka tärkeä päästäinen on minulle
ja päätän että pystyn unohtamaan sen yhden täydellisesti
harakka itkee mulle miksen voi sille ikinä kertoa mitään
minä käsken sen olla hiljaa koska nyt ollaan tasoissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti