kirjoitan kolmatta kertaa vuorokauden sisään
mutta minä tunnen, minä tunnen taas
jotain muuta kuin tyhjyyttä tai vihaa
ja miten ikävä minulla on tätä ollut
nauran itsekseni ilman syytä
ja hymyilen vain koska tuntuu siltä
se hämmentää minut
mitä jos kaikki päivät olisivat tälläisiä?
on niin vapauttavaa olla kevein mielin
rakastua typerään asiaan
murehtia kuinka saavuttamattomissa se on
murehtiessaankin silti olla suunnattoman iloinen
jos tämä jatkuisi pitkään, ehkä se olisi onnellisuutta
tahdon nauttia tästä hetkestä
juuri nyt minä en jaksa tahdo olla vihainen kellekkään
tai millekkään, edes itselleni
sinuakaan en murehdi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti