ei aihetta

en

uskalla

syödä 

mun 

lääkkeitä

pelkään

että

ne 

tekee

mut

lihavaksi

yleinen sivuvaikutus 

painon nousu

pahvinaamari

päätä huimaa ja korvissa humisee 

eikä se suinkaan johdu syömättömyydestä vaikka kuinka niin toivoisin

köyhyys näkyy mussa oon saanut lantioluuni takaisin

ai, minä en ja jokaisen valveillaoloni hetken käytän itseni vihaamiseen

oikeasti tahtoisin vain nukahtaa uudelleen jokaisen heräämisen jälkeen

ihmiset painostaa, koska oikein olen menossa takaisin kouluun

keskiviikkona pitäisi, mutta mieleni on jo tehnyt vankan päätöksen

et pysty siihen, et pysty mihinkään saatanan kyvytön paska

joo joo, mä uskon mutta mitä sitten teen 

ei mua kukaan siellä edes kaipaa

ei kukaan ole kysynyt missä mä olen, mitä mulle kuuluu 

mä en tiedä mihin joudun itseni kanssa

enkö mä saisi jo armokuoleman?

luojalle kiitos lääkkeistä, niin pystyn sentään pakenemaan tajuttomuuteen

ja uskallakkin helvetti itkeä

mutta ainiin

tämähän menee ohi 

sitten kun joskus olen aikuisempi

koska eihän tämä ole kuin ikäsidonnaista

kuten kaikki aina

mä en jaksa enää 

mutten tiedä kumpaa mä en jaksa

toivoa kuolemaa vai

elää

se on kai hyvä asia 

mutta en osaa niellä mun ylpeyttäni 

ja sanoa jotain

ehkä se pitää osottaa tekojen kautta

että mä olen ihan helvetin väsynyt

how fragile we are, we just don't show it

mitä järkeä on koko ajan yrittää 

kun mikään ei kuitenkaan koskaan muutu

vihaan itseäni enemmän kuin koskaan ennen

enkä jaksa edes välittää siitä 

jos joku huomaa että olen täynnä taisteluarpia

pitäkööt sitten vaikka säälittävänä

sitähän minä olen nimittäin

not found

en ole varma voiko musta enää ikinä tulla ehjää
hukkasin muutenkin jo palasia matkan varrelle
ei kellään olisi edes kärsivällisyyttä
kaipaan silti kosketusta

väsyttää

epäonnistuminen

hajoan palasiksi kylpyhuoneen lattialla

tukehdun ja tärisen

olen huono sisko tytär ystävä

epäonnistun lihon ja vaikutan ihmisiin pahasti

hypnoosissa mä tuijotan mun käsivartta

se on kauttaaltaan punainen 

makaan siinä ja mietin mitä jos se ei lakkaisikaan

toivon että olisin piirtänyt ranteeseen

ja ehkä syvemmälle

ulko-ovi käy 

äiti herättää mut transsista

pakko siivota äkkiä 

mutten jaksaisi olla enkä elää

anna mun kuolla rauhassa

what hurts the most

viivaviivaviiva

lisää seepranraitoja

entisten viereen

eri levyisiä ja pituisia

eihän seepratkaan koskaan ole samanlaisia

anteeksianteeksianteeksi

merkityksettömiä pieniä sanoja

verisuonet huutaa vihreinä ranteissa

pääset pois milloin vain

kietoudun niiden sanojen antamaan lohtuun

ja odotan vielä hetken parempaa huomista

mä olen pahoillani

jos multa nyt kysyttäisiin

mä en ikinä, ikinä, tutustuisi suhun

tai yhtään keneenkään 

mä olen pahoillani

siitä mitä oon saanut aikaan

olisi parempi jos olisin poissa

annan murheiden valua lattiakaivoon

ja ihmisten edessä

mä olen kuin ei mitään olisikaan

pääsisinpä pois

monen olisi parempi

antakaa anteeksi

mä tiesin mutten halunnut hyväksyä

tehtyä ei saa tekemättömäksi

mutta mä lupaan

että yritän olla parempi

i've got to sing a happy tune

onko mulla paha olo koska mua ahdistaa

vai ahdistaako mua koska mulla on paha olo?

tuntuu ihan kuin olisin tukehtumassa

älkää pakottako mua kouluun, kiltit

ne katseet halveksuu 

ahdistaa niin paljon olla siellä

ne ihmiset kuluttaa mut loppuun 

en halua puhua kellekkään 

itkettää ajatuskin, en jaksaisi 

jättäkää kaikki mut vaan rauhaan

haluan olla yksin

sitten ehkä olisi eri asia 

jos joku ihan aidosti välittäisi

tarvitsisin jonkun sellaisen

mä olen kävellyt vapisevin jaloin pitkiä matkoja

jokaisella askeleella hämmentyen siitä kuinka en lyhisty maahan

en ymmärrä kuinka mun keho ei mua petä 

vaikka se huutaa armoa, pyytää lupaa levätä

ja syödä, mutta siltä olen jo sulkenut korvani kauan sitten

meillä on aikaa levätä sitten joskus myöhemmin

ehkä piankin 

jos vaikka kuolisin

kylminä ja märkinä syysaamuina

kun pyöräilen sormet kohmeessa kouluun

mietin että kaipaako minua kukaan missään

varsinkin sitä kaipaako hän minua

täällä päin lehdet ovat jo tippuneet puista

sen vuoksi ulkona on paljasta ja harmaata

minäkin olen harmaa ja kalpea ja kaipaan jotain

kun vaan tietäisin mitä

ensi viikolla minä lennän helsinkiin

voi olla että syksy on sielä vielä kaunis

aion mennä teatteriin ja nähdä ihmisiä 

aion mennä hänen kanssaan kahville

kun vaan saisin tämän matka-ahdistuksen pois

univelkaa on ihan liikaa

rintalastan alla murtuu rytmi

en ole kirjoittanut yli kuukauteen 

asioita on tapahtunut 

mulla ei ole paljoa sanoja 

mulla on paljon sanottavaa

mutten tiedä miten kertoisin

tapasin hänet 

ja sitten nousin hetkeksi ylös

koska mulle annettiin mahdollisuus

kunnes kaipuu tähän maailmaan iski

en kertonut kenellekkään etten jaksanutkaan

nyt kaipaan eniten turtumusta 

se pieni hetki riitti siihen 

että mä tunnen 

se on hämmentävää

itkeminen, heikkoa

olen yrittänyt kerätä ajatukseni kasaan

pitää niitä kasassa

epäonnistumalla

tämän sekasorron keskellä

voin yhä kuitenkin yrittää olla jotakin

eikä kenekään tarvitse tietää

kyllä mä pärjään täällä

kaikki on ihan hyvin

no words

ja hän on väsynyt

ei tahtoisi nousta sängystä

tahtoo perua kaikki suunnitelmat

ja sulkea puhelimen

puoli vuotta on kulunut 

aika on pysähtynyt 

minä olen halvaantunut

jotkut toiveet eivät vaan koskaan toteudu

mä en koskaan voi olla lintu 

en herää aikaisin laulamaan kauniita lauluja

enkä mä myöskään syö vähän

silti tahtoisin että tekisin niin 

ja kaikista eniten 

mä tahtoisin lentää

tämä blogi on mulle rakas

kuuntelee milloin ikinä on tarvis

ja voin sanoa mitä ikinä tahdon

eikä kukaan teistä tuomitse minua

ei ainakaan sano ääneen

mä päätin etten hylkää blogiani

en vaikka sinä luetkin tätä

voin esittää vain pienen toiveen ettet lukisi

vaikken usko että toteutat sen

rukoilen jaksamista

lantioluuhun kaiverrettuna sana rikki, olen hajalla 

broken

ja niin äärettömän väsynyt 

exhausted

jaksa enään pari päivää, kiltti 

still trying to carry on

huominenkin on niin pitkä päivä 

voi olla, että joudun tekemään uuden blogiin

tai laittaa vain kutsuttujen luettavaksi...tai jotain

olo ei ole enään kovin turvallinen täällä

asioita on sattunut